Hei vaan te kaikki noin kaksi lukijaa siellä! Olen loistanut poissaololla, koska olo on ollut kovin tyytyväinen. Tiedän kyllä mitä te kaikki nyt luulette, mutta ehei! Ei mitään vauvoja tai plussia täällä. Ja siitä huolimatta minä olen ollut tyytyväinen, onnellinen. Kuinka rohkaisevaa ja ihanaa se onkaan ollut!

Onkuitenkin yksi asia, jota hädissäni pelkään. Ystävät. Kun ystävä toisensa jälkeen vakiutuu, heistä suurin osa ottaa seuraavan luonnollisen askeleen: raskaus. Olen itse pariutunut nuorempana kuin suurin osa ystävistäni, ja sen vuoksi ongelma ei ole aikasemmin ollut todellinen. Pelkkä uhkaava pilvi vain. Nyt on siirrytty tekojen tasolle. Kun muutamalla on jo lapsi(a) ja pari tyyppiä on raskaana, tietenkin yhteisissä kokoontumisissamme lapsikeskustelut ovat vallalla. Pärjään kun olen kahden kesken ystävä-äidin kanssa, silloin voimme keskustella muustakin kuin aamupahoinvoinnista, mutta auta armias kun mammoja on kaksi tai useampi. Ymmärrän kyllä heitä, he elävät uutta elämänvaihetta ja tarvitsevat vertaistukea, mutta tunnen itseni ajoittain niin ulkopuoliseksi. Yksinäiseksi rakkaimpien ihmisten seurassa, se on surullista se! Kerta kaikkiaan tunnen avuttomuutta tämän asian kanssa. Yritän olla reipas ja ymmärtäväinen, siitä huolimatta joskus sattuu. Ja vaikkei sattuisi, olen ulkona. En haluaisi menettää näitä ihania ihmisiä.

Muuten kaikki hyvin valtakunnassa. Pus!