JOS minä tulisin raskaaksi, en uskaltaisi kertoa siitä kaikille 6. raskausviikolla

JOS minä tulisin raskaaksi, en uskaltaisi käyttää vatsanpaljastusvaatteita 12. raskausviikolla

JOS minä tulisi raskaaksi, en uskaltaisi ostaa lastenvaunuja 15. raskausviikolla

JOS minä tulisin raskaaksi, en uskaltaisi ostaa pieniä vaatteita 18. raskausviikolla

JOS minä tulisin raskaaksi, en uskaltaisi hankkia sänkyä vauvalle 20. raskausviikolla.

 

Ystäväni on hankkinut vauvavarusteet hyvissä ajoin. Minä uskaltaisin toimia vasta, kun näkisin omilla silmilläni varusteiden käyttäjän. Ehkä tässä on ero helposti ja vaikeasti raskautuvan välillä. Sen lisäksi, ettei vaikeasti raskautuva tule ehkä ikinä raskaaksi.

Hei vaan te kaikki noin kaksi lukijaa siellä! Olen loistanut poissaololla, koska olo on ollut kovin tyytyväinen. Tiedän kyllä mitä te kaikki nyt luulette, mutta ehei! Ei mitään vauvoja tai plussia täällä. Ja siitä huolimatta minä olen ollut tyytyväinen, onnellinen. Kuinka rohkaisevaa ja ihanaa se onkaan ollut!

Onkuitenkin yksi asia, jota hädissäni pelkään. Ystävät. Kun ystävä toisensa jälkeen vakiutuu, heistä suurin osa ottaa seuraavan luonnollisen askeleen: raskaus. Olen itse pariutunut nuorempana kuin suurin osa ystävistäni, ja sen vuoksi ongelma ei ole aikasemmin ollut todellinen. Pelkkä uhkaava pilvi vain. Nyt on siirrytty tekojen tasolle. Kun muutamalla on jo lapsi(a) ja pari tyyppiä on raskaana, tietenkin yhteisissä kokoontumisissamme lapsikeskustelut ovat vallalla. Pärjään kun olen kahden kesken ystävä-äidin kanssa, silloin voimme keskustella muustakin kuin aamupahoinvoinnista, mutta auta armias kun mammoja on kaksi tai useampi. Ymmärrän kyllä heitä, he elävät uutta elämänvaihetta ja tarvitsevat vertaistukea, mutta tunnen itseni ajoittain niin ulkopuoliseksi. Yksinäiseksi rakkaimpien ihmisten seurassa, se on surullista se! Kerta kaikkiaan tunnen avuttomuutta tämän asian kanssa. Yritän olla reipas ja ymmärtäväinen, siitä huolimatta joskus sattuu. Ja vaikkei sattuisi, olen ulkona. En haluaisi menettää näitä ihania ihmisiä.

Muuten kaikki hyvin valtakunnassa. Pus!

Kun punainen on pelkkää punaista, elämän kanssa pärjää.

Mutta silloin kun punainen näyttää mustalta, on elämä vihollinen. Ja minä voimaton taistelemaan.

Hyvä on, uskotaan. Luovutan.

 

(ja huomenna taas hyväksyn ja nousen, toivottavasti)

Viime viikolla harrastimme Miehen kanssa sukulointia. Sillä erää vuorossa einiinläheisiä ihmisiä. Niitä joita nähdään sukujuhlissa ja ehkä jouluna. Ohikulkumatkalla pistäydyimme tällä kertaa heidän kodissaan. Perheeseen kuuluu äiti, isä ja kolme alle 10-vuotiasta lasta. Neljäs syntyy marraskuussa.

Kummallisesti harhauduimme puhumaan pelottavista asioista, sellaisista joita parhaan kykyni mukaan välttelen. Äiti-ihminen naureskeli, ettei hän ole koskaan tiennyt oman kuukautiskiertonsa pituutta. Ja minä hymähtelin. Lisäksi hän alkoi pohtia, että olikse jotenki niin että voi tulla raskaaks vaan yhtenä päivänä kuussa tai jotai, missähän välissä kiertoo se niinku on. Taas minä hymähtelin. Ja mielessä pyöri kaikki faktat joita olisi ollut pöytään ladella. Mutta sittenhän olisin paljastunut!

Kotimatkalla riitti puhuttavaa miehen kanssa; noilla on niin erilaista. Olisi voinut heittäytyä katkeraksi, mutta onneksi joskus vain naurattaa.

Eilen puhelin soi ja näytössä välkkyi outo numero.

"Hyvää päivää, meillä olis nyt teille erikoistarjous, Kaksplus-lehti puoleen hintaan kolmen kuukauden ajan!"

Hysteeristä kikatusta ja se tyypillinen "eipä ole ajankohtainen tällä hetkellä!"

 

Koulun ruokalassa lounastauolla tuskailen; opiskelut takkuaa eikä oikein kiinnosta. Kanssasyöjä keksii ratkaisun: hanki lapsi niin voit vain jäädä kotiin! Päätän uskoutua, raottaa salaisuuden verhoa, ja totean ettei se aina ole niin yksinkertaista ja helppoa.

"Totta, eipä kyllä, niistä lapsista on varmasti tosi paljo vaivaa ja kovaa työtä se kotiäitiyskin."

Fail.